Mitä kertoisin kolme vuotta nuoremmalle itselleni?

Viimeistä syyslomapäivää viedään! Viikko meni aivan uskomattoman nopeasti ja huomenna on aika palata takaisin kouluun Vierumäelle. Paljon on hommia tiedossa tuleville viikoille heti huomisesta aamusta lähtien, sillä tapahtuma, jota kouluprojektina järjestän, lähestyy päiväpäivältä! Tämän päivän aion kuitenkin olla vielä lomamoodissa, illalla sitten ajatukset kohti opiskelua.

Törmäsin super ihanassa Aamukahvilla-blogissa postaukseen, joka herätti minut ajattelemaan: Mitä kertoisin kolme vuotta nuoremmalle itselleni? Pysähdyin jo otsikon nähdessäni, mikä vuosi silloin oli? Mitä silloin tein ja missä asuin? 

Niin, silloin oli syksy 2014. Olin juuri täyttänyt 20. Itse asiassa istuin syntymäpäiväni lentokoneessa, olin menossa matkaoppaaksi Gran Canarialle. Olin samana syksynä valmistunut Päivölän matkaopaskoulusta ulkomaan matkaoppaaksi. Olin asunut jo 3 eri maassa ja 4 vuotta poissa kotoa.

Mitä kertoisin kolme vuotta nuoremmalle itseleni?

Luotat jo hyvin itseesi ja siihen, että pärjäät missä vain. Mutta usko myös siihen, että kaikki tulee menemään juuri niin kuin pitääkin, vaikka aina ei siltä näytä.

Palaat talvella hetkeksi Suomeen. Älä huoli, tulet vielä olemaan onnellinen siitä.

Pidä huolta itsestäsi, älä ota asioita liian vakavasti.

Maailma on avoin, voit mennä minne haluat. Mutta muista, että myös kotona on hyvä olla.

Kyseenalaista rohkeasti asioita, joita pidät totuuksina, mutta myös niitä, joita muut pitävät totuuksina. Luo oma näkemyksesi.

Tulet saavuttamaan unelmiasi. Älä hautaa niitä siksi, että ne tuntuvat epätodennäköisiltä.

Rauhoitu välillä.

Sinä riität.

Missä sinä olit kolme vuotta sitten? Entä mitä sanoisit silloiselle itsellesi?

-Elina

Syyslomareissu Tallinnaan

Usein lomamatkaa miettiessäni huomaan haikailevani jonnekin kauas. Taas tuli kuitenkin todistettua, että ihana ja rentouttava loma ei välttämättä tarvitse lentomatkaa tai auringon lämpöä.

Usein loma vaihtoehdoista meinaa unohtua helposti ja edullisestikin saavutettava Tallinna ja sen monipoliset mahdollisuudet lomakohteena. Tällä kertaa menimme sieltä missä aita on matalin ja tarkoituksenamme oli viettää helppo ja rentouttava parin päivän loma. Tervetullut irtiotto arjesta, joka sai syysloman tuntumaan todella lomalta.

Olin etukäteen miettinyt, että ihanaa päästä syömään johonkin sympaattiseen, erityisen kivaan ravintolaan, nähdä pitkästä aikaa vähän enemmän vaivaa laittautumisen eteen, kierrellä vanhaa kaupunkia ja käydä ostoksilla. Olin ajatellut kirjoittavani reissusta postauksen jonka otsikko voisi olla esimerkiksi 10 vinkkiä Tallinnaan. Olin myös saanut ystävältäni suosituksen paikasta nimeltä Telliskivi, joka olisi koettava ja johon kuulemma tulisin ihastumaan varmasti. Arvatkaapa, kuinka kävi... Noh, jos ottaa huomioon syksyn välillä yli 13 tuntisiksi venyneet koulu- ja valmennuspäivät, niin olisi lopputulos ehkä ollut arvattavissa jo ennen reissuun lähtöä.

Olimme maanantaina perillä Tallinnassa puoli yhden maissa. Hotellimme Tallink Spa & Conference sijaitsi aivan satamassa. Sisäänkirjautumisajaksi oli ilmoitettu kello kolme. Päätimme kuitenkin mennä kokeilemaan onneamme ja saimme kuin saimmekin huoneen heti. Tarkoituksenamme oli lähteä saman tien tutkimaan vanhaakaupunkia. Päädyimme kuitenkin ensimmäisenä päiväunille. Täytyy myöntää, että ne taisivat tulla tarpeeseen...

Unista virkistyneinä lähdimme kiertämään vanhaakaupunkia, kuvailimme tai siis lähinnä minä kuvasin ja katselimme maisemia ja ihania kahviloita ja putiikkeja. Hotellille palattuamme suuntasimme hotellin kylpylään. Ihanaa luksusta. Tosin melko pian meille selvisi, että ainoastaan kylpylän kaksi poreallasta olivat niin lämpimät, että siellä viihtyi pidempään. Kylpylöintimme painottui porealtaissa kököttämiseen, mutta mikäs siinä! Onneksi allasosastolla oli myös useita erilaisia saunoja, jossa vierähti varmasti suurin osa ajasta. Lemppariksi valikoitui höyrysauna, jonka penkit olivat lepotuolin malliset, olipa ihana makoilla lämpöisessä höyryssä ilman kiirettä minnekään.

Olimme suunnitelleet lähtevämme illalla syömään vanhaan kaupunkiin. Selailimme eri ravintola vaihtoehtoja ja yllättäen iski valtava väsymys. Toisaalta teki mieli lähteä kaupungille viettämään iltaa, mutta toisaalta yhä enemmän alkoi vetää puoleensa hotellin alakerrassa sijaitseva ravintola. Lopulta päätimme yhteistuumin suunnata sinne. Se siitä laittautumisesta ja erityisen ihanan ravintolan etsimisestä. Olimme aikaisin nukkumassa ja uni maistui paremmin kuin hyvin.

Puhuimme illalla, että aamulla käymme aamupalalla ja sitten ennen laivan lähtöä menemme ostoksille. Aamupalan jälkeen pieni rentoutuminen vei kuitenkin voiton ajatuksesta kaupoille lähdöstä. Niinpä suuntasimme jälleen kylpylään. Pieneksi pettymykseksi, edellisen illan lämpimät porealtaat olivat viilennet yön aikana yhtä kylmiksi kuin muut suuremmat altaat. Lopputuloksena löysimme itsemme jälleen viettämästä suurimman osan ajasta lemppariksi valikoituneessa höyrysaunassa.

Telliskivi ja muut ihanat alueet, ravintolat, kahvilat ja putiikit jäivät siis odottamaan seuraavaa reissua. Ja Tallinna vinkkien sijaan saitte lukea vähän erilaisen reissukertomuksen. Tai oikeastaan tässähän on paras mahdollinen vinkki lomalle! Elä hetkessä ja jos ei vain jaksa toteuttaa hienoja suunnitelmia, muuta niitä. Anna itsellesi aikaa levätä ja nauttia ilman sen kummempia suunnitelmia.

Huh, miten kirpsakkaa säätä on ollut! Jopa Tallinnassa oli tiistaiaamuna autojen lasit jäässä ja vielä päivälläkin sai väistellä liukkaiksi jäätyneitä vesilammikoita. Jotenkin sää tuntuu erityisen viileältä, vaikka lämpötila on pyörinyt vasta nollan paikkeilla. Taitaa taas tänäkin syksynä kestää ennen kuin kylmempään säähän tottuu.

-Elina

I love me - messut

Viikon syysloma alkoi eilen perjantaina. Loma tullee todella tarpeeseen, sillä syksy on ollut melko pitkä ja kiireinen. Ihanaa kun nyt saa hetken levätä ja hengähtää, ennen kuin tiivis tahti koulussa jatkuu.

Loma lähti kivasti käyntiin I love me - messuilla Helsingissä. Minun piti alun perin mennä messuille ystäväni kanssa. Hänelle tuli kuitenkin muuta menoa viikonlopulle. Onneksi olemassa on äiti, joka oli heti valmis lähtemään kanssani. Ja kuinka kiva äiti-tytär päivä meille tulikaan!

Lähdimme aamulla ajoissa liikkeelle, jotta pääsimme Messukeskukselle ennen pahinta ruuhka-aikaa. Porukkaa oli liikkeellä tänäkin vuonna todella paljon. Katseltavaa ja testattavaa messuilla oli valtavasti. Me keskityimme pääasiassa lifestyle, terveys ja luonnollisesti alueille eli niille, jotka meitä eniten kiinnostivat. Onneksi meillä on samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet, joten yhteiset päätökset oli helppo tehdä.

Maistelimme päivän aikana valtavan määrän erilaisia herkullisia tuotenäytteitä ja tarttuipa niitä muutamia mukaan kotiin viemisiksikin. Esimerkiksi Foodinin ständillä herkuttelimme raakasuklailla, joiden joukossa olivat myös uutuusmaut: joulupipari ja kookos. Voi nami, kuinka hyvää! Lisäksi Foodinilta lähti mukaani heidän uusia, raikkaita välipalapatukoita, joissa ei ole lainkaan lisäaineita eikä lisättyä sokeria. Toinen erityisesti mieleen jäänyt maistiainen oli uusi luomu smoothie Humble, josta oma lempparimakuni oli ehdottomasti ananas & kookos.

Jos olet menossa huomenna messuille, suosittelen varaamaan kunnolla aikaa osastojen kiertelyyn. Huomenna on jälleen luvassa myös monia mielenkiintoisia luentoja mm. liikunnasta, hyvinvoinnista ja kauneudesta.

Nyt olen yksin kotona, pää hieman pyörällä päivän vilskeestä. Loppu illan taidan ottaa rennosti ja katsoa peiton alla eilisen Vain elämää - jakson. Huomenna suuntaan yhdeksi yöksi mökille ja siitä jatkamme Laurin kanssa minilomalle Tallinnaan. Hauskaa päästä pitkästä aikaa Suomen rajojen ulkopuolelle!

Ihanaa viikonloppua just sulle!

-Elina

Kuntotestit

Tässä aikaisemmassa postauksessa kerroin, että tulen kirjoittamaan teille lisää tulevasta hiihtoprojektistani. Joten tässäpä tulee! 

Syksyllä minulle tarjoutui kaverini (Day with Rosa-blogin kirjoittaja) kautta tilaisuus liittyä naisten Finlandia-hiihdon treeniporukkaan. Päätös mukaan ilmoittautumisesta oli helppo. Olen hiihtänyt lapsuudessani ja nuoruudessani kilpaa, pidin siitä aina ja lähdin mielelläni ladulle. Kuitenkin ollessani 13 vuotias hiihdin viimeiset kilpailuni. Sen jälkeen en koskenut pariin talveen suksiin lainkaan. Nyt viime vuosina olen alkanut jälleen hiihtää, tosin vain omaksi ilokseni harrastus mielessä.

Pari kertaa olen ollut katsomassa hiihtokilpailuja oman kisaamisen lopetettuani. Joka kerta lähtötilanne on ollut yhtä kutkuttava. Mieleeni palaa elävästi jännitys ja vatsan pohjassa asti tuntuva odotus ollessani itse lähtöviivalla. Sitä minä olen kaivannut. Ja sen tunteen toivon kokevani jälleen naisten Finlandian lähdössä.

Ryhmämme harjoittelu alkoi eilen kuntotesteillä, jotta me itse ja valmentajamme Ismo Hämäläinen saisi todellisen kuvan siitä missä tällä hetkellä mennään kuntomme osalta. Valmentajamme on aiemmin toiminut mm. Aino-Kaisa Saarisen, Mona-Lisa Malvalehdon ja Saksan naisten maastohiihdon joukkueen valmentajana, joten ainakaan valmennuksen tasosta tämä projekti ei ole kiinni! Odotin testejä hieman jännittynein fiiliksin, luvassa olisi erilaisia liikkuvuustestejä, lihaskuntotesteinä vatsat, punnerrukset ja kyykyt ja hapenottokykyä mitattaisiin polkupyöräergometritestillä. Lisäksi meiltä mitattiin pituus, paino, BMI, rasvaprosentti ja vyötärönympärys.

Vaikka meille oli kerrottu etukäteen, millaisia testejä on luvassa, olivat testit ja niiden toteutustapa minulle positiivinen yllätys. Meillähän oli jopa hauskaa! Mistä voisi mielestäni antaa pisteet testaajille, sillä ilmapiiri oli leppoisa ja positiivinen, samalla kun testejä suoritettiin tosissaan. Testit menivät kodallani suurin piirtein niin kuin oletinkin, tulokset olivat jokaisessa osiossa hyvää keskitasoa. Kokonaiskeskiarvon ollessa 4,2 asteikolla 1-5.

Samat testit tulemme suorittamaan uudelleen tammikuussa. Mielenkiintoista päästä vertailemaan minkälaisia muutoksia on tapahtunut. Nyt hyvällä fiiliksellä tulosten pohjalta luodun treeniohjelman pariin!

Treeniryhmämme kokoontuu ensimmäistä kertaa treenien merkeissä 1.11. jolloin menemme sauvarinteeseen, siitä lisää myöhemmin! Nyt minulla on edessä viikon syysloma ja tiedossa on kaikenlaista kivaa tekemistä. 

-Elina

Opiskelu liikunnanohjaajaksi

Näin blogini alkuun haluan kertoa tarkemmin, mitä opiskelen, missä ja miten. Lyhyesti sanottuna opiskelen liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Vierumäellä, mutta tämähän ei kerro vielä juuri mitään. Ajatuksenani on avata teille etenkin ensimmäistä opiskeluvuottani, joka on nyt takana päin. Varoitan, tästä tulee melkoinen tietopläjäys yhdellä kertaa, mutta yritän pitää tekstin mahdollisimman tiiviinä… Eli mennään suoraan asiaan.

Ensimmäinen lukuvuosi aloitetaan tutustumisjaksolla, jonka aikana on tarkoitus harjoitella ja oppia tulevia opiskelutapoja. Haaga-Helian opetustyyli poikkeaa nimittäin huomattavasti, siitä mihin useimmat ovat tottuneet esimerkiksi lukiossa. Meillä on joitakin yhteisiä luentoja teoriaopinnoista, mutta pääasiassa opinnot koostuvat erilaisista työelämään soluttautuvista projekteista, joita pääasiassa työstetään ryhmätöinä. Lisäksi osa luennoista on meidän itsemme toisillemme pitämiä luentoja.

Ensimmäisen vuoden opinnot syntyvät kolmesta eri kokonaisuudesta, jotka ovat kilpa- ja huippu-urheilu, kunto- ja terveysliikunta ja liikuntapalvelut. Jokaista näistä kokonaisuudesta opiskellaan samaan aikaan, mikä tuotti enemmän ja vähemmän hampaiden kiristelyä ja aikataulutus pulmia vuoden aikana. Suurin syy tähän oli aiemmin mainitsemani projektityöskentely. Jokaisessa kokonaisuudessa nimittäin työskennellään samaan aikaan eri pienryhmissä. Yksi kokonaisuus saattaa sisältää parikin eri ryhmässä tehtävää työtä samanaikaisesti. Tämähän tarkoittaa nopeasti laskettuna, että koko ajan oli käynnissä 3-6 erilaista projektia, joista jokainen tehdään eri työryhmän kanssa, mikä tietenkin loi omat haasteensa yhteisen aikataulun ja työajan löytämiselle. Puhumattakaan kymmenistä ensimmäisenä vuonna luoduista WhatsApp ryhmistä.

Mitä sitten konkreettisesti teimme vuoden aikana? Jokainen opintokokonaisuus sisältää tietyn määrän opintoja. Toisiin sisältöihin pääsee itse vaikuttamaan enemmän kuin toisiin, mutta ainakin näin jälkikäteen voin todeta, että monessa pääsin olemaan mukana.

Aloitetaanpa vaikka kilpa- ja huippu-urheilusta. Keskeisimpänä sisältönä tähän kuuluu tavallinen seuratyö. Saimme itse valita haluamamme seuran muutamista koulun asettamista vaihtoehdoista. Itse valitsi Heinolalaisen monilajiseuran, jossa päädyin ohjaamaan hiihtokoulua. Viimevuotinen työ jatkuu kohdallani edelleen, sillä tälle vuodelle minut pyydettiin koordinoimaan hiihtokoulutoimintaa. Lisäksi opintoihin kuuluu muutamia luentoja, sekä toisillemme pitämiä demotunteja eri aiheista, kuten toiminnallisesta alkulämmittelystä, koordinaatiosta ja nopeuden harjoittamisesta.

Kunto- ja terveysliikunnan opintokokonaisuus jaetaan kolmeen pienempään osaan. Nämä ovat lasten, aikuisten ja senioreiden liikunta. Lasten liikuntajaksolla perehdytään lasten liikuttamisen erityispiirteisiin ja erityisliikkujien tarpeisiin ja moninaisuuteen. Ohjauksia kertyy erityisluokalta ja 5-8 vuotiaiden lasten parista. Toinen jakso suoritetaan aikuisten kanssa, jolloin ohjataan tunteja laidasta laitaan sekä omalle ryhmällemme että Vierumäen henkilökunnalle. Itse ohjasin mm. pilatesta ja hiihtoa. Kolmas eli senioreiden liikunta toteutetaan yhdessä Lahden kaupungin kanssa. Tehtävänämme oli ohjata senioriliikunnan viikkotuntia, jossa tavoitteena oli senioreiden toimintakyvyn ja lihaksiston ylläpito.

Siten vielä viimeinen kokonaisuus, joka on minulle henkilökohtaisesti mieluisin ja kiinnostavin, eli liikuntapalvelut. Ensimmäisen vuoden syksy kului tämän kokonaisuuden osalta ns. Leijonan kita projektin parissa. Leijonan kidassa idea on sama kuin telkkarista näytettävässä Leijonan luola-ohjelmassa. Tehtävänä oli luoda Vierumäelle uusi liikuntapalvelu. Projektiin kuului palvelun tuotteistaminen eli sen keksiminen, markkinointi ja toteutus. Jakso päättyi Leijonan kitaan, jossa Vierumäen johto, oli arvioimassa luomiamme palveluita ja valitsi niistä itselleen mieluisimman toteutettavaksi Vierumäelle.

Keväällä liikuntapalveluissa on tapahtuman järjestämisen vuoro. Jälleen saimme koululta muutamia tapahtumia, joista pääsimme valitsemaan mitä haluamme järjestää. Kohdallani päätös oli selvä heti kun vaihtoehdot kuulimme, Power Cup. Power Cup on maailman suurin lasten ja nuorten lentopalloturnaus, joka järjestetään joka vuosi kesäkuun alussa Suomessa. Tehtävänämme oli luoda oheisohjelmaa pelien oheen. Lisäksi päädyimme tapahtumassa mm. järjestämään muotinäytöstä tapahtuman oheistuotteilla ja Suomi100-pisteelle lentopallon maailmanliigan peliin.

Siinäpä olisi ensimmäisen vuoden perusopinnot melko tiiviinä pakettina. Lisäksi vuoden aikana suoritin työharjoittelun Suomen luisteluliitolla Ice Skating Tour – luistelutapahtuman ohjaajana. Opintoihin kuuluu myös vapaavalintaisia opintoja, joiksi kelpaa lähes mitkä vain esimerkiksi liikuntaan tai markkinointiin liittyvät opinnot tai kurssit. Vapaavalintaisia opintoja suoritin luontomatkailun parissa. Kävin talvivaelluskurssilla Tuntsan erämaassa ja melontakurssilla Päijänteen kansallispuistossa.

Toisen vuoden opinnot koostuvat kahdesta itse valitusta opintokokonaisuudesta. Vaihtoehtoina ovat samat kolme kokonaisuutta, joita ensimmäisenä vuonna opiskellaan (kilpa- ja huippu-urheilu, kunto- ja terveysliikunta ja liikuntapalvelut) ja näihin perehdytään enemmän. Olen valinnut itselleni syksyksi liikuntapalvelut ja kevääksi kunto- ja terveysliikunnan. Kolmannelle vuodelle puolestaan valitaan enää yksi näistä kolmesta kokonaisuudesta, johon syvennytään. Kirjoitan teille myöhemmin postauksen siitä, mitä tällä hetkellä touhuan opinnoissani liikuntapalveluiden parissa. Jätetään se kuitenkin myöhemmäksi, jotta tämä teksti ei paisuisi aivan valtavan pitkäksi.

Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne saakka. Toivon, että tästä tekstistä hyötyvät ja tänne ovat löytäneet etenkin ne, jotka pohtivat opiskelua liikunnanohjaajaksi. Jonkin verran opintojen sisällöt ja toteutustavat muuttuvat eri vuosina ja totta kai myös eri oppilaitoksissa. Liikunnanohjaajan amk tutkintoa tarjotaan Vierumäen lisäksi Kajaanissa ja Rovaniemellä. Seuraava hakuaika on taas keväällä 2018!

Palataan pian!

-Elina

Yhden yön retki Isojärven kansallispuistoon

Ajatus syksyisestä retkestä Isojärven kansallispuistoon syntyi yllättäen ajaessani Vierumäeltä kotiin Heinolaan. Oli jo iltapäivä, mutta kyllä sitä vielä ennen pimeää ehtisi, jos heti lähtisi kohti Jämsää, nappaisi vain retki kamat mukaan ja kaupan kautta Isojärvelle. Sain suostuteltua Laurin mukaan eli yksin ei tarvitsisi lähteä. Lisäksi tänään perjantaina minulla ei ollut koulua, eli suunnitelmassa ei ollut aukkoja senkään osalta.

Niinpä löysimme itsemme Heretyn kämpän parkkipaikalta alkuillasta. Päätimme, että pystytämme leirin muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle teltta-alueelle, jotta pimeys ei ehdi laskeutua täysin. Lähdimme matkaan ja ehdimme kuin ehdimmekin leiripaikkaan ennen pimeää. Tosin viimeinen kilometri alkoi olla jo todella hämärää.

Perillä pystytimme heti teltan ja teimme nuotion. Olimme napanneet kaupasta mukaan helppoa ja nopeaa iltapalaa. Grillasimme kananugetteja ja rullattuja perunarieskoja, joiden sisällä oli sulatejuustoa. Jälkkäriksi meillä oli mukana kaakaot ja suklaabanaanit eli tavalliset banaanit, joiden sisään laitoimme suklaata ja annoimme sen pehmetä ja sulaa nuotiolla ennen herkuttelua. Oli ihanaa istua kaikessa rauhassa lämpimän nuotion lähellä, kun ympärillä oli aivan pilkkopimeää.

Ruuan jälkeen etenkin minä olin aivan valmis nukkumaan. Liekö pitkillä koulupäivillä olleen osansa asiassa. Kello näytti vasta yhdeksää, kun kävimme nukkumaan, nukahdin kuitenkin välittömästi. Aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen kahdeksalta. Yhdentoista tunnin unet tulivat tarpeeseen, nyt on ihanan levännyt olo.

Aamupalaksi olimme ottaneet kotoa mukaan omenaa, banaania, puuroainekset ja kahvia totta kai. Söimme kaikessa rauhassa ja laitoimme tavarat kasaan. Matkaa autolle kertyi aamulla jälleen muutama kilometri. Vaikka retkemme ei matkana ollut pitkä, toi se kuitenkin tervetulleen hengähdystauon tällä hetkellä aika hektiseen arkeen. Luonnolla vain on sellainen vaikutus, että siellä stressitasoni laskee välittömästi ja alan elää enemmän juuri siinä hetkessä. Tällaisia pieniä retkiä olisi ihanaa tehdä enemmän.

Viimeksi olen ollut Isojärvellä heinäkuussa ja samassa leirissä kanssamme ole seitsemän muutakin telttaa. Tällä kertaa olimme ainoat. Taitaa olla vaikutusta viilenevällä säällä ja sillä, että olimme liikkeellä keskellä viikkoa. Kannustan kuitenkin kaikkia ja suosittelen lämpimästi lähtemään yön yli retkille myös syksyllä. Kunhan mukana on lämmin makuupussi, sään kestävät vaatteet ja varmasti kuivana säilyvät tulitikut, niin kylmyys ja palelu ei tule olemaan ongelma.

-Elina

Ensimmäinen postaus

Täällä minä taas olen, blogimaailmassa nimittäin. Ja kuinka kivalta tuntuukaan taas kirjoittaa! Osa tietääkin, että kirjoitin aiemmin blogia. Blogin aloitin asuessani Mallorcalla ja se jatkui vielä noin vuoden Suomeen palattuani. Nyt koen kuitenkin, että aika on oikea alkaa taas kirjoittaa, mitä olen kaivannut kovasti.

Kuka sitten oikein olen?

Nimeni on Elina. Opiskelen liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Vierumäellä. Liikunta kuuluukin oleellisena osana niin opiskeluuni, vapaa-aikaani kuin töihini. Tulette huomaamaan sen varmasti täällä blogissa.

Tällä hetkellä opiskelen oikeastaan jo kolmanteen ammattiin. Olen suorittanut lukion ohessa kaksoistutkintona hevosenhoitajan perustutkinnon Ypäjällä. Heti Ypäjältä valmistuttuani puhalsivat kuitenkin uudet tuulet ja ulkomailla tehdyistä työharjoitteluista syntynyt kipinä vei minut ulkomaan matkaopaskouluun Päivölään. Jonka jälkeen olen työskennellyt matkaoppaana Tjäreborgilla ja Apollomatkoilla. 

Matkailu on minulle tärkeä asia, mikä tulee näkymään tällä blogissa. Pääsette lukemaan reissuista niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tiedossa on esimerkiksi matka Indonesiaan joulukuussa. Suomessa matkailuni painottuu erityisesti luontomatkailuun, joten vaellusjuttuja ja muita seikkailuja on varmasti luvassa.

Toinen teema blogissani on luonnollisestikin urheilu. Tulen kirjoittamaan tavoitteistani ja siitä, kuinka pyrin saavuttamaan ne. Olen osallistumassa helmikuussa ensimmäisiin hiihtokilpailuihin, lähes kymmenen vuoden kisatauon jälkeen. Tapahtumasta, johon osallistun, siihen liittyvistä treeneistä ja yhteistyöstä tulen kertomaan teille lisää myöhemmin. Lisäksi tavoitteenani on juosta keväällä tai alku kesästä puolimaraton alle kahteen tuntiin.

Blogini kulkee luonnollisesti mukanani arkipäivissä, joten kirjoitan myös niistä. Jaan teille reseptivinkkejä ja raotan ovea ihan tavallisiin opiskelijan päiviin, kun ei ole mahdollista reissata ja urheilla ei meinaa ehtiä.

Toivon, että saat blogistani hyvää mieltä, vinkkejä ja inspiraatiota! 

-Elina